keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Keskiviikko. Kaikenlaista mahtui tähän päivään.

Iltapäivästä sateinen, mutta tehokas päivä.
Tehokas siinä mielessä, että tapahtumia päivään mahtui.

Aamupäivä sujui kaikenlaista tehden ja suunnitellen.
Komiat lehdestä katsoin ensimmäiseksi 12.10-12 olleen paneelin kirjoituksen.
No, ei ollut mitään juttua ko. tapahtumasta vaikka lehden kuvaaja/toimittaja oli paikalle kutsuttu.
Ehkei asia, eli nuoriso ja heidän kysymyksensä ehdokkaille ollut niin tärkeää päätoimittajalle, että lehdessä olisi ollut maininta paneelista.
Aika ei voi olla este ja lehteen saa sivuja lisättyä tarpeen niin vaatiessa.
Jokainen paneeli tähän mennessä on Komiat lehdessä aina julkaistu, lehden seuraavassa numerossa.
No, odotellaan nyt mahtuuko seuraavaan lehteen onhan aikaa paneelista kulunut sitten jo parisen viikkoa.

Kauhajoelta saapui vieras iltapäivästä.
Voitte vain kuvitella miten kolme naista paransi maailmaa sen jälkeen. Puhdasta tuli. Heh.

Me, kolme naista käväisimme asioilla Ylihärmässä ja käväisimme hengettären asunnolla joka on valmis muuttoon. Kaikki pelaa ja lämmintä riittää.

Käväisimme naisporukalla myös mummulassa ja juttua erilaisista asioista riitti vielä sinnekkin.
Mummeli muisteli ja kaipasi eräitä henkilöitä kylään. En raaskinnut sanoa, että lapsenlapsista kolme on mummunsa hylännyt.

Järkyttävää mutta totta. Missä on vanhan ihmisen kunnioitus, ikä 91 ?
Jokainen lapsenlapsi löytää mummun hylkäämisen vielä edestään ja se voi olla katkera pala niellä.
Monta kaunista sanaa ja kiitosta jää esittämättä mummun eläessä.

Yksi lapsenlapsista on tosin harvoin poikennut, mutta mummun pojan haukkuminen on vienyt hohdon vierailusta. Mummoa ei ole tultu katsomaan vaan kohottamaan omaa egoansa.

30- 91 ikäerotus egon kohottamisessa on varmasti ollut voimia antava 30 vuotiaalle lapsenlapselle ja  mummulle täydellinen masennus.

Kukaan äiti ei halua, että omaa lasta käydään haukkumassa hänelle.
Äiti on äiti, isä on isä, jatkaa voisi sukuluettola monen sivun verran.
Ja suuntahan mummon pojan haukkumiseen jo 3 vuoden ajan on ollut Ylistarolaiset.

Täytyy taasen rehellisesti todeta: Antoisa päivä, mutta myös surullinen päivä meille naisille.
Surullinen kun kuuntelimme mummun toiveita lastenlapsien yhteydenottojen/ käyntien suhteen.

Akkalaumalla tuli saunottua ja maailmaa reippaasti parannettua. Joten: Huomiseen.







Ei kommentteja: