Tänään osittain aurinkoisena ja osittain pilvisenä päivänä sain itselleni asettaman urakan loppuun.
Aikaa meni, mutta mieli on hyvä ja onnellinen.
Mikään ei ole niin palkitsevaa kuin lähimmäisen auttaminen.
Ei tullut eilen kirjastossa töissä ollutta henkilöä meillä käymään.
Kotona kyllä oli.
Tuli vain sähköpostiviesti:
En pääse. Marjatta.
On tuo ihmismieli kummallinen, kun pitäisi kohdata totuus ja ihan yksin, siihen ei kyetä.
Ei pystytä kohtaamaan toista ihmistä ilman ns. turvaverkkoa.
Usein ihminen joka on tehnyt väärin ja tietää sen, ei pysty kohtaamaan ko. henkilöä / henkilöitä.
Odotin ihan oikeasti, että Marjatta saapuisi keskustelemaan kaikista asioista maan ja taivaan välillä.
Ongelmalle ettei toinen ihminen pysty kohtaamaan toista on ihan oma tieteellinen nimensä, en valitettavasti muista mikä se on.
Mutta asioiden pakeneminen = Ongelmia ei ole.
Pää pensaasen kuten jänis ja kaikki on hyvin.
Ainakin ihminen näin kuvittelee.
Odottellassani hänen käyntiään vertasin itseäni hänen asemaansa ja totesin:
Minulla ei ole ongelmia kohdata ihmisiä, koska tiedän etten ole tehnyt mitään väärää.
No, se siitä. Asiat leijuu edelleen ilmassa ja uima-allasta voi täyttää rauhassa.
Tänään, hiostavan päivän jälkeen päädyimme vain suihkuun.
Ehkä huomenna kutsuu sauna, joten: Huomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti