Seinäjokihan se päivällä kutsui ja hommat siellä.
Ihan joutuisasti ja mukavasti meni päivä.
Eikä ollut mikään paha ajokeli ajella iltasella kotiin.
Pienen, pieni pakkanen oli ihan mukava sää.
Pihakoivun kasvatusjohtaja Toni Ranta ei tänään ollut ymmärtänyt ystäväni soittamaa puhelua/ viestejä.
Ystäväni ilmoitti hänelle, että pelkää tulla Pihakoivun järjestämään tapaamiseen.
Kyseessä olisi huostaanotettujen ( huostaanotto joka on purettu ) tapaaminen.
Ymmärrän pelon. Maanantain kokemukset ovat vielä pinnassa ja niin on kipukin kädessä.
Kasvatusjohtaja Ranta, oli koko ajan puhunut, että ystäväni ei siis halua tavata lapsiaan, vaan
peruuttaa sovitun ajan.
Ystäväni oli moneen kertaan todennut Rannalle: en peru aikaani, vaan haluan taata turvallisuuteni.
Tästä syystä haluan, että lapseni tuodaan kotiini tapaamiselle, ei muihin tiloihin.
Lopulta ystäväni laittoi Rannalle vielä viestin:
en siis peru tapaamista, vaan haluan turvata itseni teidän kanssanne.
(Ei, ehkä ihan näillä sanoilla, mutta tarkoitus sama.)
Saa nähdä, ymmärsikö kasvatusjohtaja Ranta vihdoinkin sen mitä hänelle sanottiin.
Voi olla, ettei ymmärtänyt.
Soitin tuossa iltasella 112 ja pyysin, että päivystävä lastensuojeluviranomainen lähtee Pihakoivuun
henkilön kanssa, jolla on oikeus ottaa niin huostaanotetuista lapsista, kuin henkilökunnastakin
verinäytteet.
Ilmoitin puhelun alussa, että nauhoitan puhelun ja, että kopio puhelusta lähtee Vaasan Aluehallintoviraston Ylitarkastajalle.
Ilmoitin nauhoittavani puhelun syystä: pätee paremmin oikeudessa, jos lastensuojeluviranomainen ei toimi lain määräämällä tavalla.
Verinäytteet syystä, että: lapsi ilmoittaa klo: 19:30 menevänsä nukkumaan.
HALOO. KYSEESSÄ ON 7 VUOTIAS JA PERJANTAI-ILTA.
Miten 7-10 vuotiaat saadaan nukkumaan tuohon aikaan?
Käytetäänkö lasten nukkutamiseen rauhoittavia?
Vai, laitetaanko heidät huoneisiinsa odottamaan nukku-matin tuloa?
Soitin siis 112 tästä syystä. Ei todellakaan ole normaalia, että tuonikäiset menevät nukkumaan tuohon aikaan.
Ei ainakaan normaalioloissa.
Pyysin myös, että henkilökunnastakin otetaan otetaan näytteet. Käyttävätkö he jotakin vai eivät?
Mieltäni painaa edelleen se karkkipussi juttu.
Jouduin 3 kertaa kysymään kasvatusjohtajalta: saako nämä karkkipussit jättää?
Ei mitään reagointia, vain tuijotusta.
Paikalla ollut poliisikin kääntyi katsomaan kasvatusjohtajaa toisen kysymyksen jälkeen.
Ei ole mitään kuulunut päivystävältä viranomaiselta.
Ei toki tarvitsekkaan, kunhan hoitaa työnsä.
Kun tehdään ilmoitus epäilystä rauhoittavienaineiden käytöstä, niin silloin pitää päivystävän lastensuojeluviranomaisen toimia. Toimia siis muutenkin, kuin soittamalla ko, paikkaan ja kysymällä:
käytetäänkö teillä rauhoittavia huostaanotettujen nukuttamiseen?
Odotellaan hoitaako päivystävä työnsä. Soittoni 112, on nauhalla.
KUNTAYHTYMÄ KAKSINEUVOINEN, loisti tänään taasen kerran päätöksellään.
Ystäväni oli saanut Kuntayhtymä kaksineuvoiselta ajan tapaamiseen.
Eija Ala-Toppari-Peltola ei tapaamiseen osallistu, vaan liuta muita lastensuojelun ihmisiä.
Täysin turhaa on ystäväni lähteä ajamaan satojakilometrejä tapaamaan viranomaisia, joilla
ei ole mitään päätäntävaltaa Ala-Toppari-Peltolan tekemään päätökseen.
Kyllä päätöksen tekijän pitää ja täytyy uskaltaa kohda ihminen itse.
Rahaa ja bensaa kuluu ihan turhaan.
Ala-Toppari-Peltolan päätös on ja pysyy.
Ihmettelen kyllä suuresti, miksi päätöksen tekijä ei uskalla kohdata huoltajaa?
Jokin on pielessä ja pahasti.
Jos ajattelen itseäni samaan tilanteeseen, jos noin pakenisin:
minulla pitäisi olla helekutinmoinen pelko kohdata huoltajaa.
Tosin, menisin siitä huolimatta tapaamaan huoltajaa.
Meinasin kirjoittaa: ottaen huomioon, että tietäisin tehneeni todella isoja mokia niin ymmärtäisin sen.
Huomasin kuitenkin: en ymmärtäisi.
Jäin vain miettimään: mikä voi olla niin paha moka, ettei uskalla toista ihmistä kohdata? Ei vaikka ihmisten kohtaaminen ja tapaaminen kuuluu työhön?
Ei, sano järki, ei sitten millään.
Saunottua tuli, joten: huomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti