Päivä alkoi mitä parhaiten - 20 asteen pakkaslukemissa ulkosalla.
Autoni eturengas oli täysin tyhjänä.( Onneksi hommat eivät tänään kutsuneet.)
Mieheni, jolla oli myös vapaata vaihtoi varakenkaan tilalle, jotta pääsin korjauttamaan renkaani.
Yllättävä syy renkaan tyhjenimiselle löytyi liikkeen tarkastuksessa.
Talvirenkaani nasta oli puhkaissut renkaan. Enkä ollut ensimmäinen jolle näin oli käynyt.
Liikkeestä saamani tiedon mukaan, valmistajat joilta nasta puhkaisee renkaat eivät olleet samoja.
Tottahan tuo kupoliin ottaa. Eikä ole ennen tullut mieleenikään, että renkaan nasta voisi puhkaista renkaan.
Kaikesta oppii.
Suomeen on nyt julistettu taantuma.
Joopa, joo. Samaan aikaan rahoja syydetään muualle ja ministeri Räsänen ilmoittaa, että ulkomaalainen työvoima olisi Suomen pelastus.
Voi kissan viikset. Todellisuus on nyt oikeasti kadonnut ministereiltä.
Nuoremmat päättäjät / todellisuudesta vieraantuneet ihmiset heitä ei voi ymmärtää, heille esim, perinteinen TUNTEMATON SOTILAS on vaarallinen lapsille.
Sanoisinko ja sanon: Täysin älytöntä ja oman työpaikan turvaamista.
Jos et puutu asioihin, vaikka kuinka lapsellisiin voit saada lopputilin.
Lopputili pitäisi oikeasti antaa henkilöille jotka eivät KUNNIOITA SUOMEN ITSENÄYSYYDEN SYNTYMISTÄ.
Onko Tuntematon Sotilas uhka EU:lle heidän mielestään?
Varmasti. Onhan se ihan järkyttävää, että Suomi on taistellut itsenäisyytensä.
Itsenäisyytensä, josta jäljellä on vain muruset. Kiitos loistavien päättäjien.
No, se siitä. Kusessa ollaan.
Kevennystä Suomen nykyiseen tilanteeseen:
Kotoisia tarinoita / Oiva Paloheimo
SEINÄKELLON JOULUAATTO
Oli seinäkello kummissaan
ja heiluri hiljensi vauhtiaan,
sillä sattui seikka kumma:
tuli lapset sisään lumissaan
ja vanhimmalla olallaan
oli joulukuusi tumma.
Piti kellon löydä viitta kai,
kun se yskänkohtauksen sai
ja soitti seitsemän kertaa.
Piti huomenna olla sunnuntai
ja nyt oli kaikki hui ja hai,
eikä siivolla ollut vertaa.
Oli tuvassa kaikki sekaisin,
ja kaiken lisäksi kuusikin
nyt pantiin keskelle tupaa.
Se kellon mielestä varmaankin
oli lasten kolttonen viimeisin,
johon heillä ei ollut lupaa.
Mutta mitäs. Lapset ne häärivät
ja panivat kuuseen kynttilät
ja koruja kaikenmoisia.
Ja kun vanhemmat sisään ehtivät
hekin samaan leikkiin ryhtyivät.
Kuka olisi uskonut moista.
Tuli yhdeksäs lyönti ja vieläkään
ei kukaan hankkinut lepäämään,
vaan alkoivat joululaulun.
Ja lapset pyörivät piirissään.
Oli venynyt pitemmäks entistään
koko naama kellotaulun.
Ja nyt vasta kello huomasi sen,
että jouluhan oli ja jokainen
kovin iloa pitää koitti.
Ja nyt kello hiukan häpeillen
veti viisarin päälle kymmenen
ja kakstoista kertaa soitti.
Ja yhä se jatkoi soittoaan
ja sinne tänne heiluriaan
se heitteli laulun mukaan.
Sillä kello nyt muisti vanhastaan,
että jouluaattona murheissaan
ei maassa saa olla kukaan.
Hyvää "ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ" kaikille lukijoille.
Saunottua tuli, joten: Huomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti