Töitä, töitä ja töitä. Toisia töitä ja kokouksia.
Sitä on ollut koko Marraskuu.
Ei ole ehtinyt, eikä jaksanut blogia päivittää.
Otetaan kaikista oudoimmat tapahtumat Marraskuulta:
Lähdin ystäväni tukihenkilönä 11.11-14 Lastensuojeluyksikkö Pihakoivuun ( Ylistaro ) käymään.
Ystäväni oli saanut taas huolestuttavia tietoja huostaanotetusta lapsestaan.
Soitin paikalle ambulanssin ja ilmoitin samalla: ambilanssin on tultava paikalle, Pihakoivu ei pysty sitä estämään. ( Pihakoivu on estänyt ambulanssin tulon, esiintymällä huoltajina)
Ambulanssi tuli paikalle. Kaksi naista oli asiaa hoitamassa. Aikaa kului n, tunti ja abmulanssin henkilökunta ei tullut ulos Pihakoivusta.
Lasten huoltaja meni kysymään: mistä viivästys lapsen lääkäriin viemisestä johtuu?
Vastaus Pihakoivusta: odotamme poliiseja.
Jäätiin siis mekin odottamaan poliiseja saapuvaksi.
Poliisi saapui. Toinen poliiseista jäi juttelemaan kanssamme ja toinen meni sisälle.
Aikaa kului taasen. Ystäväni käski poliisin katsoa papereista kuka on huoltaja ja kenellä on oikeus viedä lapsi hoitoon.
Ambulanssin henkilökunta tuli ensinnä ulos ja alkoivat tehdä lähtöä.
Menin kuskin ikkunan taakse ja koputin siihen kysyen: ettekö keskustele huoltajan kanssa lainkaan?
Kuljettaja vastasi: odota hetki.
Minä jäin odottamaan. Samalla tuli sisällä ollut poliisi ulos ja alkoi tökkimään minua pois.
Sanoin poliisille, että odotan tässä ampulanssin kuskin käskystä.
Ei auttanut. Töniminen käteeni jatkui. Toinen poliisesta totesi kaverilleen: eiköhän lähdetä.
Kättäni särki koko matkan, kun ajoin kotiin. Ei ihme. Lääkäriin päädyin ja rikosilmoitusta tekemään.
Tässä käteni 4 pvän jälkeen.
12.11.2014 menimme ennalta ilmoittamamme ajankohdan täyttyessä uudelleen Pihakoivuun.
Mukanamme oli lasten pappa ja mieheni.
Päästyämme Lastensuojeluksikkö Pihakoivun 1 eteen ja oveen koputtaessa, mitään ei tapahtunut.
Ovea ei edes äidille ja papalle aukaistu.
Yksikönjohtaja Ranta raotti ulko-ovea sen verran, että sai sanottua siitä: poistukaa.
Odotimme rauhallisesti pihalla, tiesimme että poliisi on tulossa.
Minä menin auton taakse tupakille ja Ranta avasi ovea sen verran, että kykeni huutamaan siitä: alueella on tupakointi kielletty, kuuletko Eija.
Kuulin, kuulin, mutta en reagoinut. Jos ihminen ei pysty tulemaan ovesta ulos ja sanomaan asiaa päin naamaa, niin olkoon.
Juuri ennen poliisien tuloa minulle soitti Länsi- ja Sisäsuomen aluehallintoviraston tarkastaja.
Kerroin hänelle tilanteen. Tarkastaja kysyi minulta, mihinkä lastensuojelupykälään Ranta vetoaa, kun ei päästä äitiä sisälle?
Vastasin: en tiedä mitkä näistä koskevat lastensuojelunpykäliä, mutta hän on sanonut: poistukaa ja Eija täällä ei saa tupakoida.
Tarkastaja lupasi heti soittaa Pihakoivuun asian suhteen.
Poliisit siis saapuivat, taas kerran. Ilmoitin poliisille, että tarkastaja on juuri soittanut Rannalle ja tiedustellut syitä tapahtuneeseen.
Poliisi meni soittoa tarkistamaan ja äiti pääsi sisälle keskustelemaan.
Pappa oli ostanut lapsenlapsilleen karkkipussit. Äidin tullessa pois Pihakoivu 1 tilasta, huomasin karkit.
Menin nopeasti ovelle ja kysyin Rannalta: saako pappan ostamat karkkipussit jättää lapsille?
Jouduin kysymään samaa asiaa kolme kertaa. Ranta ei näyttänyt ymmärtävän yksinkertaista kysymystäni, vaan tuijotti mitään kuulematta ja näkemättä eteensä.
Kolmannelle kysymykselleni karkkipusseista tuli vastaus: joo.
En tiedä missä maailmassa yksikön johtaja oli, mutta ei silloisessa nykyisyydessä läsnä.
Yksikönjohtajan pitää pystyä säilyttämään oma olotilansa, eikä vaipua johonkin tilaann. Vaikka missä olosuhteissa.
Yksikönjohtaja ei voi seisoa, kuin HOO MOILANEN. Hänellä PITÄISI olla vastuu lapsista.
Poliisit neuvoivat meitä menemään Kuntayhtymä kaksineuvoisen juttusille Pihakoivun omituisesta käytöksestä.
Mehän menimme.
No, vaikka työaikaa oli jäljellä tunteja niin yksikään lastensuojeluviranomainen ei ollut tavattavissa.
Tiedä sitten olivatko paikalla voiko eivät, kun pääsyn käytävään ja vessaan estivät jotkut muut työntekijät.
Käytävään ei olisi haluttukaan, mutta vessaan olisi ollut tarvetta.
Tosin, he väittivät ettei heillä ollut vessaa talossa. Outoa.
Ei siinä kauan mennyt, kun poliisit tulivat paikalle.
Itse olin ulkona tupakilla, kun partio saapui.
Meinasin lähteä heidän mukaansa, mutta he kielsivät sen. Jäin ulos ihmettelemään tilannetta.
Kuulin tilanteesta, kun asiakkaat ja poliisit tulivat ulos.
Sosiaalivirastosta oli soitettu poliisit ja kerrottu 112, että siellä on tappelu menossa.
Mitään tappelua tai uhkaavaa tilannetta ei ollut. Näin totesivat myös muut työntekijät poliisille.
Nyt selvitellään: kuka soitti 112 ja antoi väärän tilannekuvan?
Poliisit sanoivat tulleensa muuta liikennettä vaarantaen kiireelliseen hälystystehtävään.
Partio oli sama, kuin aiemmin päivällä Pihakoivussa.
Kaikista parhainta on, että lapsi jolle äiti huoltajana on hakenut apua, saa vihdoinkin apua.
Vuosi sitten lapsen opettaja pyysi lapselle myös apua, mutta vasta nyt äidin sitkeyden jälkeen
lapsi pääsee hoitoon.
Pihakoivu ja lapsen lääkäri ovat sen estäneet. Onneksi löytyy vielä selkärankaisia ihmisiä, ihmisiä jotka oikeasti välittävät myös lapsista.
Huomenna on Joulukuu.
Ai niin, saunottua on tullut melkein joka ilta.
Tässä pari kuvaa Marraskuulta.
Huomiseen:
