Torstai, mutta pyhäpäivä oli tänään.
Aamupäivästä lähdin kersan ja vävyn luo tarkistamaan heidän ostamansa talon ja tontin kuntoa.
Heh. Vävyhän on ammattilainen kuntotarkastuksissa, joten siitä ei ollut huolta.
Keskityimme kersan kanssa siis ulkomaastoon.
Kaivoimme esiin kukkapenkistä kukkia, rikkaruohojen seasta.
Osaa puista ja pensaista emme tunnistaneet, mutta otan "naapurin" avuksia kunhan hän kiireiltänsä ehtii.
"Naapuri" kun on koulunsa käynyt henkilö kaikkeen luontoon ja kasveihin liityvään.
Ammatti-ihminen on joskus tarpeen, kun omat kyvyt eivät riitä kaikkien tunnistamiseen.
Nokkosen, sen minä tunnistin. Kersakin tunnisti kun laski ihostansa nokkosen pistämiä jälkiä.
Heh, näin me puutarhurit toimitaan, kunnes saadaan asiantuntija paikalle.
Maanantaiseen Kamarikirjastolla käyntiini :
Menin kirjastolle asiakkaana, suoraan töistä.
Tarkoitukseni oli ottaa osaa kylän ainoan ylioppilaan listaan.
Kirjastossa vuorossa ollut Yliluoma alkoi kuitenkin huutamaan ja haukkumaan meikäläistä.
Toinenkin asiakas tuli sisälle, no hänen tuloonsa vuorossa ollut henkilö ei pahemmin reagoinut.
Toinen asiakas ei oikein tiennyt mitä tekisi, häntä kun ei ollut olemassakaan.
Tunsin oloni todella vaivautuneeksi toisen asiakkaan vuoksi. Hän vain seisoi pöydän luona palauttamien kirjojensa kanssa, mutta ei saanut kirjastonhoitajan huomiota.
Päätin lähteä pois kun pyyntöni ettei asiakkaiden aikana raivota meni harakoille.
Samalla jäi valitettavasti kylän ainoan ylioppilaan muistaminen tekemättä.
Tänään torstaina kirjasto oli suljettu, joten minä menetin mahdollisuuteni osallistua listaan.
Menetin, koska katsoin paremmaksi poistua maanantaina paikalta.
Todella törkeää käytöstä asikkaita kohtaan. Näin on valitettavasti pakko todeta.
Odotin, kuten olen aikaisemmin kirjoittanut ko. henkilöä saapuvaksi meille.
Anteeksipyynnöt puolin ja toisin olisivat olleet asiaa.
Valitettavasti ko. kirjastonhoitaja ei halunnut tavata.
Anteeksipyynnöt jäivät tekemättä.
Toinen ihmityksen aihe on, että rahastonhoitaja kuvittelee ettei kuntosalilaitteisiin olisi pitänyt ottaa lainaa.
En tiedä mistä moinen utopistinen kuva hänelle on syntynyt.
Laitteitahan tilattiin kahteen kertaan, mutta jo ensimmäisessä tilauksessa jos tukihakemus Aisaparille olisi onnistunut, lainaa olisi pitänyt ottaa.
Toisessa hakemuksessa Aisaparille, joka meni lävitse laitteiden hinnat olivat nousseet ja osaa ei ollut enään saatavilla, eli piti tilata muuta tilalle.
Rahastonhoitajan päähän ei millään mahdu, että lupasin "kerjätä" erotuksen vanhojen ja uusien laitteiden hinnaneron kiinni.
Näin olen yrittänyt tehdä, eli pitää lupaukseni johtokunnalle.
Tosin, jos rehellisiä ollaan:
Nyt ei ole kiinnostanut pätkääkään saada velkaa maksetuksi ja ihan edellä mainitsemastani syystä.
Jos rahastonhoitaja ei käsitä, että lainaa olisi pakko ollut ottaa jo halvempaakin kalustoon ja että olen luvannut korvata erotuksen, niin olkoon.
Palatakseni maanantaihin ja kirjastoon:
On se kummallista tuo asiakkaan kohtelu kirjastolla, mutta kotiin ei uskalleta / haluta tulla anteeksipyytämään käytöstä.
No, se siitä.
Päivä meni kersan uudessa talossa, kukkapenkkejä tonkien.
Saunottu ei, joten: Huomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti