Lämmintä, sitä piisaa edelleen.
Saa nähdä kuinka kauan vielä. Toisaalta lumi toisi valoa pimeyteen.
Laittakaahan ihmiset kirkasvaloja pihalle. Ne eivät ole jouluvaloja vaan piristystä pimeyteen tuovia valoja.
Päivä meni tehden vähän kaikenlaista, paitsi siivoten.
Siivous jääköön parempaa inspiraatiopäivään.
Illalla kävin Kamarikirjastolla hakemassa teinin puolesta vanhoja Aku Ankkoja.
Aku-Ankkoja jotka ovat olleet kansioissaan monia, monia vuosia.
Kansiot joissa arvokkaita Aku Ankkoja säilytettiin olivat paikollaan ainakin silloin kun muutin kylälle ja kirjasto oli Ylihärmän hallinnassa.
Nyt niitä kansioita ei löytynyt.
Aku Ankat oli laitettu sekaisin uusimpien lehtien sekaan.
Onneksi tunnistamisessa auttoi ettei niitä ollut vielä päällystetty eikä jatkosarjoja ollut koottu yhteen kirjaksi, kuten kaikki uusimmat.
Lopulta päädyin kuitenkin vain 15 vuotta vanhoihin Ankkoihin.
Aikaa käydä lävitse kaikki päällystättömät lehdet kun asiaan ei ollut osannut varautua oli riittämätön.
Moni vanha Aku Ankka joita useissa kansioissa oli tallennettuna on keräilijän aarre.
Työtä siis piisaa Ankkojen parissa, lajittelun, päällystämisen ja jatkosarjojen etsimisessä kuluu tovi jos toinenkin.
Kysäisin kirjaston vuorossa olevalta: Koska päätös harvinaisten Aku Ankkojen sekoittamisesta muiden sekaan on tehty.
Ei tiennyt vastausta.
No, niinhän sitä sanotaan, että toisen roska on toisen aarre.
Ei siis ihmeempiä. Saunottu ei, joten: Huomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti