Aamusella kun lähdin Seinäjokea kohti pakkasta oli n, -12 astetta. Illalla palatessani mittari näytti , - 19 astetta. Ei kyllä tuntunut kylmältä, tuuli kun ei käynyt lainkaan.
Päivä Seinäjoella vierähti jälleen nopeasti. Hyvä niin.
Teini oli tänään kuunnellut kuinka eräs vanha ihminen oli purkanut hänelle tuntemuksiaan ihmisiä kohtaan, jotka salaavat häneltä puhelinnumeronsa.
Eihän teini ollut osannut asiaan kantaa ottaa, eikä tarvinnutkaan.
Kyseessä ei todellakaan ole häiriköivä ihminen vaan oikeasti omaisiaan kaipaava vanhus.
Ajatellen ihmisiä jotka sulkevat omaiset pois salaamalla numeronsa, ei voi kuin ihmetellä.
Numeron salaaminen ei osoita aikuisuutta saatikka vastuun kantamista omaisista.
Salaaminen on mielestäni pakenemista.
Ollaan kuin jänikset, pää pensaaseen ja kaikki on hyvin.
On hyvin helppoa sulkeutua omaan mielikuvituselämäänsä ja olla MUKAMAS välittämättä omaisista.
Eteen se tulee kuitenkin joskus. Ihminen joka sulkee omaisensa pois ja aiheuttaa näin kärsimystä hänelle ei ajattele elämää loppuun asti.
Tulee aika, jolloin yhtettä nyt tarvitseva ei sitä enään tarvitse. Haudasta kun ei enään soitella.
Helppoa ei tule olemaan elämä, kun tietää tekonsa seuraukset.
Teini ihmetteli asiaa ja parhaamme mukaan yritimme selittä hänelle, että maailmassa oikeasti on itsekkäitä ihmisiä jotka eivät läheisiään ajattele.
Mutta, edestänsä löytävät. Näin totesi myös vanha omaisiaan kaipaava henkilö teinille.
On tuo järkyttävää tuollainen elämä, onneksi minulla ei ole tuttavissani saati sukulaisissani yhtään noin "outoa" henkilöä.
Maailmaan ja Suomeen näitä henkilöitä kyllä mahtuu. Radiosta satuin kuulemaan samaa asiaa käsittelevän ohjelman, eikä lopputulos ollut hyvä.
Eipä sitten paljon muuta näin työntäyteisenä päivänä.
Joten: Huomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti