Lepopäivä, eli sunnuntai muuttui työpäiväksi. Uskon, että saamme anteeksi lepopäivän uhraamisen työlle. Joskus on pakko poiketa käskyistä.
Aamulla piti heti kauppojen avauduttua hakea kissoille ruokaa. Kovin oli syytäviä katseita tyhjän ruokakupin edessä, kun minua katselivat.
(Unohdin eilen ostaa kateille raksuja )
Päiväsellä Vaasan sakki tuli käymään, aika pikaisesti tosin. "Lapsenlapset" jäivät vielä "mummulaan" odottamaan Pietarsaareen tutustumista ja sinne osittain muuttamista.
Osittain, koska asuvat "äitinsä" kanssa virallisesti Vaasassa ja viikot Pietarsaaressa.
Mahtaa olla katit sekaisin, kun matkustavat paikasta toiseen. No, eiköhän ne opi kulkemiseen ja reissaamiseen.
Mieheni ja teini menivät päivällä nostamaan loputkin perunat pois maasta.
Itse menin noutamaan vielä maahan jääneitä porkkanoita ja punajuuria.
Jo, oli aikakin.
Koko operaatio minulla kesti n, parisen tuntia. Porkkanat kun piti etsiä muun kasvillisuuden joukosta.
Ei antanut luonto myöden jättää maahan kumpaistakaan tuotetta.
Kova työ on tehty istutuksessa ja harvennuksessa. ( siis, mieheni teki )
Iltasella keittelin 4 kg punajuuria, säilöen ne etikkaliemeen.
Siinä on taasen "mummulaan" herkkuja tarjolla.
Porkkanat jäivät huomiseen. Samoin omenat, joiden säilöminen siirtyi eteenpäin.
Väsynyt, mutta tyytyväinen on olotila.
( Mummulan puolesta onnellinen.)
Huomenna kutsuu taasen Seinäjoki.
Saunottu on, joten: Huomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti