Tänään pitkästä, pitkästä aikaa oli todella mahtava ilma.
Sää antoi toivoa, että kevätkin vielä koittaa. Lumisadetta on toki luvattu, mutta yksi päivä aurinkoa ja lämpöasteita riitti nostamaan mielialaa ja uskomaan kevään tuloon.
Kyllähän tämä kylmyys ja vuorottainen lumisade alkaa pikkuhiljaa jo tympiä, ihan kaikkia.
(no, ainakin melkein kaikkia)
Päivällä käväisin "naapurin" luona opettelemassa kutomisen alkeita.
Hänen hyvällä avustuksellaan homma lähti käyntiin.
Innosta soikeana jatkoin työtä kotona niin, että nyt ovat niska ja hartiat jumissa.
Ei siinä mitään, mutta kun tulin saunasta näin uurastukseni kissan leikkikaverina.
Ei voi mitään, huomenna pitää ottaa uusiksi.
Eikös vanha sanonta totea: Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo.
Tässä tapauksessa haluan todellakin nähdä lopputuloksen ja sen kiitoksen.
Ei sitä päivään paljon muuta mahtunut kuin kutomaan opettelua, jonka kissa halusi otettavan huomenna uusiksi.
"Kauhavakassia" saan huomenna noutaa kaupungintalolta, ei blogikirjoituksen takia vaan muusta syystä.
Kiitos kasseista, näin etukäteen.
Saunassa tuli oltua, joten: Huomiseen.
PS. Näen varmasti untakin neulomisesta sekä oikein- ja nurinkutomisesta.
Kaikki eivät ole syntyneet lanka ja kutomapuikot käsissään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti